Miikka Ruokanen, Professori, teologian tohtori - kotisivu
miikka.ruokanen@helsinki.fi
KOTISIVU HELSINGIN YLIOPISTOLLA
HOMEPAGE AT THE UNIVERSITY OF HELSINKI
press here / paina tästä (helsinki.fi)
Puheenvuoro Teologian ja uskonnon tutkimuspäivillä Helsingin yliopistossa 12.5.2026
MIKSI GLOBAALIN ETELÄN KIRKOT KASVAVAT JA EUROOPAN KIRKOT KUIHTUVAT?
Suurimmat uskonnolliset vaikuttajat maailmassa globaalin etelän kristinusko ja islam
Tilastollisesti arvioiden maailman kaksi vaikuttavinta uskontoa ovat kristinusko ja islam.
Tällä hetkellä niihin kuuluu 57,6 % maailman väestöstä, 32,2 % kuuluu kristillisiin
kirkkoihin, 25,4 % islamin eri suuntauksiin.
World Christian Database (Brill, 2026) -tilaston mukaan 2075 mennessä maapallon
väestöstä 35,9 % on kristittyjä ja 33,4 % muslimeja. 50 vuoden kuluttua maailman
asukkaista reilusti yli kaksi kolmasosaa eli 69,3 % on joko kristittyjä tai muslimeita.
Molemmilla on vahva kasvutrendi ns. globaalissa etelässä.
Suuren syntyvyyden vuoksi islam kasvaa nopeammin ja kuroo umpeen eroa kristinuskoon.
Nykyisellä kasvuvauhdilla on hyvin todennäköistä, että vuosisadan lopulla islam on
maailman suurin uskonto.
Kristittyjen ja muslimien dialogia ja yhteistyötä tarvitaan entistä kipeämmin. Ihmiskunnan
arvot ja uskomukset sekä niihin nojaavat yhteiskunnan kehitys ja hyvinvointi riippuvat
paljon näiden kahden uskonnon sekä virallisesti uskonnottoman Kiinan vaikutuksesta.
Kiinan taloudellinen ja poliittinen vaikutus globaalissa etelässä kasvaa kaiken aikaa kovalla
vauhdilla. Kiina on globaalin etelän johtava valtio.
Kaikki muut uskonnot ovat kansallisia tai alueellisia, tiettyihin kulttuureihin sitoutuneita
järjestelmiä, eivät maailmaa valloittavia uskontoja kuten kristinusko ja islam. Vuoteen 2075
mennessä hindujen määrä pysyy stabiilina ja buddhalaisten määrä laskee. Alkuperäisten
kiinalaisten uskontojen sekä ylipäätänsä erilaisten etnisten uskontojen kannatus koko
maailmassa vähenee.
Erittäin kiinnostava on se todennäköisyys, että kaikesta tieteen ja teknologian edistymisestä
huolimatta kokonaan uskonnottomien ihmisten määrä maailmassa ei suinkaan nouse,
vaan laskee! Mainitun tuoreen tilaston mukaan tällä hetkellä 11 % maailman asukkaista
on uskonnottomia, mutta 50 vuodessa heidän määränsä tipahtaa 7 %:iin!
Miksi globaalin etelän kirkot kasvavat ja läntisen maailman kirkot kuihtuvat?
Kristinusko ei enää ole läntinen uskonto. Globaalin etelän kristillisiin seurakuntiin kuuluu
maailman kristityistä jo 69 % ja suhteellinen osuus kasvaa kaiken aikaa. Vuonna 2075 eli
viiden vuosikymmenen kuluttua 82 % maailman kristityistä asuu globaalissa etelässä!
Samassa ajassa Euroopan kirkot menettävät 28 % jäsenistään; Venäjä on laskettu
mukaan Eurooppaan. Pohjois-Amerikka pysyy jokseenkin stabiilina.
Suurinta on kasvu Afrikassa: kristittyjen määrä lisääntyy 133 %. Aasia on toinen
merkittävän kasvun alue, kristittyjen määrä kasvaa 29 %. Latinalaisen Amerikan
kristittyjen määrä on stabiili.
Kristinusko elää historiansa suurinta muutosprosessia: painopiste on siirtymässä
Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta Aasiaan, Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan.
Tämä koskee sekä erilaisia protestanttisia suuntauksia että katolista kirkkoa.
Esitän neljä globaalin etelän kristinuskon tunnuspiirrettä – nämä tekevät
globaalista kristinuskosta vaikuttavan ja voimakkaasti kasvavan
uskonnon:
1. Ensinnäkin, globaalin etelän kristityille – kuten myös muslimeille – on
tunnusomaista vahva luottamus uskonnollisiin totuusväitteisiin: Jumala on
ilmaissut itsensä ihmisille ymmärrettävällä ja velvoittavalla tavalla. Ihmisen
kutsumuksena on ottaa vastaan Jumalan ilmoitus ja armo sekä sitoutua hänen tahtoonsa tai
”alistua, antautua” Jumalalle (islam).
Globaalin etelän kirkoille on leimallista Jumalan sanan painotus ja ahkera käyttö:
Kanoniset kirjoitukset ovat uskon sisältö ja elämän perusta. Perinteinen usko ja
juutalaiskristilliset arvot vahvistuvat. Jumalan elävää sanaa julistetaan Pyhän Hengen
antamalla arvovallalla.
Vain Jumala-keskeinen uskonto tyydyttää ihmisen syvimmän uskonnollisen tarpeen.
Relevantin filosofisen määritelmän mukaan aito uskonto fokusoi ns. ”Perimmäisen
Todellisuuden” (Ultimate Reality) käsitteeseen. Uskomukset, hengellinen elämä ja eettiset
normit perustuvat siihen, miten Perimmäisen Todellisuuden uskotaan ilmaisseen itsensä
ihmiskunnalle ja miten ihmisillä voi olla yhteys Perimmäiseen Todellisuuteen.
Katolisen kirkon virallinen opetus Vatikaanin toisessa konsiilissa 1965 määritti uskonnon
näin: ”Ihmiset etsivät uskonnoista vastausta ihmisenä olemisen ratkaisemattomiin arvoituksiin.
Kaikkina aikoina ihmissydämiä ovat painaneet samankaltaiset kysymykset:
Mikä on ihminen? Mikä on elämän tarkoitus? Miten tulisi elää? Mistä löytyy todellinen
onnellisuus? Miten ratkaista kärsimyksen ja pahuuden ongelma? Mitä tapahtuu kuolemamme
jälkeen? Mikä on ihmisen tavoittamattomissa oleva perimmäinen mysteeri (ultimum et
ineffabile mysterium), josta kaikki oleminen on peräisin ja jota kohti kuljemme?” (Nostra
aetate 1,3)
Näin sekä filosofisen että katolisen uskontomääritelmän mukaan kristinuskon latistaminen
psykologiseksi narsististen tarpeiden tyydyttäjäksi tai yhteiskunnalliseksi poliittiseksi
ohjelmaksi annihiloi kristinuskon varsinaisena uskontona. Evankeliumi häviää, laki jää.
Voisimme puhua länsimaisesta kvasikristinuskosta, joka kyllä käyttää kristinuskon
kieltä, mutta kieltää kristinuskon varsinaisen substanssin.
Länsimaiset kirkot ovat pitkälti omaksuneet antroposentrisen ja totuusrelativistisen
uskonnon idean. Uskontoa käytetään oman mielihyvän ja itsensä kehittämisen tarpeisiin.
Uskonto on mielekästä vain silloin, kun se tyydyttää länsimaisen individualistin narsistisia
pyyteitä.
Uskonnon totuuskysymykset eivät merkitse mitään, keskustelu tapahtuu lähinnä
tunnetasolla: ”Se on vain sinun mielipiteesi Jumalasta, ei mikään yleinen totuus. Emme
tarvitse oppia. Rakkaus riittää.” Tärkeintä ovat oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja
lähimmäisrakkaus. Uskonnon totuuksista ei voida keskustella intellektuaalisesti.
Uskontoa käytetään omien arvojen pönkittämiseen: ”Oikeata uskontoa on se, mikä edistää
sitä, mitä minä pidän oikeana.”
Yhä vahvistuvassa opillis-intellektuaalisessa nihilismissään länsimaiset, erityisesti
eurooppalaiset kirkot tulevat jatkamaan kuihtumistaan, kunnes ne jäävät yhteiskuntiensa
marginaalisiksi reunailmiöiksi. Kristinuskon julkinen vaikutus ja rooli hiipuvat.
2. Toiseksi, globaalin etelän kristityt korostavat sekä Kristusta että Pyhää
Henkeä.
Erotuksena muista uskomusjärjestelmistä kristinusko on ennen muuta
armouskonto: Jumalan Pojan inkarnaatio sekä Kristuksen ristin sovitusuhri ja ruumiillinen
ylösnousemus ovat Jumalan armon tärkein sisältö. Nämä klassisen kristinuskon
keskeisimmät sisällöt kantavat globaalin etelän kirkkojen julistusta ja opetusta.
Samalla globaalin etelän yhteisöt ovat karismaattisia seurakuntia, joissa Pyhä Henki tekee
Kristuksen reaalisen läsnäolon koettavaksi realiteetiksi. Hengen vaikuttama
monimuotoinen rukous- ja liturginen elämä on vahva. Pyhän Hengen kristityille antamat
erilaiset kutsumukset ja karismat korostuvat. Seurakunnat ovat hengellisesti eläviä ja vahvoja.
Tällä hetkellä liki 30 % maailman kristityistä voidaan luokitella ”karismaattisiksi” tai
”uushelluntailaisiksi”; heidän suhteellinen osuutensa kasvaa kaiken aikaa. Karismaattisuus
on vahvaa suurimmassa osassa globaalin etelän seurakuntia, katoliset seurakunnat mukaan
lukien. Karismaattisuus on nopeimmin kasvava kristinuskon muoto.
3. Kolmanneksi, globaalin etelän kirkot ja seurakunnat ovat yhä
lisääntyvässä määrin ns. jälkitunnustuskuntaisia (postdenominational)
kirkkoja.
Länsimaista tuodut tunnustuskunnat ovat menettäneet merkityksensä globaalissa
etelässä. Kristillisen kirkon opillinen identiteetti sekä kirkon ykseys perustuvat kanonisiin
kirjoituksiin eli Raamattuun sekä sitä tulkitseviin jakamattoman kristikunnan ekumeenisiin
kolminaisuusopillisiin ja kristologisiin tunnustuksiin ja niiden luovaan soveltamiseen
nykyhetken kulttuurin, yhteiskunnan ja elämän kontekstissa.
Jälkitunnustuskuntaisessa seurakunnassa korostuvat Jumalan sanan saarnan ja Eukaristian
pohjalle rakentuva, vahvasti kontekstualisoitunut jumalanpalveluselämä, seurakunnan
uudenlaiset rakenteet sekä maallikkovastuu. Seurakunnista vastuuta kantavat yhä
enemmän tavalliset kristityt eivätkä palkatut uskonnon ammattilaiset.
Kontekstualisaatio tai inkulturaatio on keskeinen piirre globaalin etelän seurakunnissa.
Kulttuuriin, elämänmuotoon ja yhteiskuntaan sovellettu usko ja hengellinen elämä
vaikuttavat seurakunnan omaan identiteettiin ja hengelliseen elämään, mutta haastavat myös
osallistumaan oman yhteiskunnallisen kontekstin polttavien ongelmien ratkaisuun ja elämisen
laadun parantamiseen.
4. Neljänneksi, globaalin etelän kirkot ovat evankelioivia, lähetystyötä
tekeviä sekä vahvaa diakoniaa harjoittavia yhteisöjä.
Globaalissa etelässä kristityt todistavat uskostaan sekä osallistuvat kaikki rajat
ylittävään lähetystyöhön ja diakoniaan. Profeetallinen palvelutehtävä samaistuu kaikkein
heikoimmassa asemassa oleviin ihmissisariin ja -veljiin sekä oikeudenmukaisemman ja tasa-
arvoisemman yhteiskunnan rakentamiseen – paremman elämän luomiseksi kaikille. Tämän
toiminnan perustana on uudelleen löydetty luomisen teologia: Jumalan kuvaksi luotujen
ihmisten ääretön arvo sekä kiitollinen, aktiivinen vastuu Jumalan luomakunnasta.
Länsimaisten kirkkojen missio, evankeliumin vieminen sinne, missä Kristusta ei vielä
tunneta, on kuihtumassa pois. Vain harva eurooppalainen kirkko lähettää enää
lähetystyöntekijöitä. Sen tilalle on tullut kehitystyö ja kansainvälinen diakonia. Äärimmäisen
tarpeellisia toimintoja nekin, mutta rahan ja teknisten asiantuntijoiden lähettäminen
kehitysprojekteihin ei vielä ole sama asia kuin Jumalan missio tässä maailmassa. Kirkko, joka
ei enää osallistu Kolmiyhteisen Jumalan omaan missioon tässä maailmassa, on
menettämässä uskonsa Kristuksen evankeliumin ehdottomaan totuuteen.
Länsimainen totuuspluralistinen slogaani kuuluu: ”Kristinusko on vain yksi totuus monien
joukossa. Pelastus on mahdollinen kaikkien totuuksien kautta.” Kirkot, jotka luopuvat
tarjoamasta evankeliumia kansoille, ilmaisevat vajoamistaan totuusrelativismin tilaan: Ei ole
Jumalan totuutta tai Kristuksen evankeliumia, joka pitäisi välittää niille, jotka eivät Kristusta
tunne. Kirkko, joka ei suuntaudu ulospäin, sekularisoi ja marginalisoi itsensä ja kuihtuu pois.
Näin meille on käymässä Euroopassa. Tänä päivänä missä tahansa Euroopan suuressa
kaupungissa suurin osa tunnustavista ja aktiivisista kristityistä on globaalista etelästä tulleita
maahanmuuttajia. Kenties globaalin etelän kristillisyys tarjoaa eurooppalaisille kirkoille
mahdollisuuden uudistua!?
PROFESSORI: ”VUOSISADAN LOPULLA ISLAM ON TODENNÄKÖISESTI MAAILMAN SUURIN USKONTO”
Seurakuntalainen 12.5.2026
Artikkeli täällä (seurakuntalainen.fi)
PIISPA TOISTAA VANHOJA IDEOITA UUSINA
Kotimaa - lukijoilta 12.11.2025
Mielipidekirjoitus täällä (kotimaa.fi)
PIISPAT ANTOIVAT PASTORAALISEN OHJEEN VASTOIN PIISPOJEN TOIMIVALTAA
Kotimaa vierasblogi Markus Malkin kanssa 29.9.2025
Blogi täällä (kotimaa.fi)
New Doctors of Theology with their professors at Nanjing Union Theological Seminary,
China, on 20 June 2025.
These young talented theologians will be the future leaders of the Chinese Protestant Church!
KAIKKIEN AIKOJEN JA PAIKKOJEN KRISTITTYJEN YHTEINEN USKO: NIKEAN USKONTUNNUSTUS 1700-VUOTTA!
Saarna Tuomasmessussa 12.1.2025
Saarna täällä (pdf)
PROFESSORI MIIKKA RUOKANEN: NIKEAN USKONTUNNUSTUS ON TÄRKEIN OPIN ILMAUS JA AARRE NUORTEN KIRKKOJEN ELÄMÄSSÄ
Artikkeli Seurakuntalaisessa 2.1.2025
Artikkeli täällä (seurakuntalainen.fi)
KAIKKI VIESTINTÄ ON VALLANKÄYTTÖÄ
Puheenvuoro Kirkon viestintäpäivillä Rovaniemellä 5.9.2024
Puheenvuoro täällä (pdf)
ONKO LUTERILAISUUDELLA VIELÄ ANNETTAVAA SUOMELLE JA MAAILMALLE?
Puheenvuoro Tampereen kirkkopäivillä 17.5.2024
Puheenvuoro täällä (pdf)
MILLAISEN REFORMAATION KIRKKO TARVITSEE?
Suomen Kuvalehti 8.5.2024
Mielipidekirjoitus täällä (suomenkuvalehti.fi)
19 BLOGI-KIRJOITUSTANI VUODELTA 2023
Blogi täällä (deiplus.fi)
PIISPAINKOKOUKSEN ESITYS ON OPILLINEN PÄÄTÖS ILMAN OPILLISIA PERUSTELUJA
Kotimaa.fi blogi 19.04.2024
Blogi täällä (kotimaa.fi)
PIISPOJEN EHDOTUS AVIOLIITOSTA ON RISKI KIRKOLLE
Hs.fi mielipide 16.3.2024
Mielipidekirjoitus täällä (hs.fi)
SUOMEN LÄHETYSSEURA EI ENÄÄ OLE LÄHETYSJÄRJESTÖ
Kotimaa.fi blogi 21.6.2023
Blogi täällä (kotimaa.fi)
MIIKKA RUOKASEN UUSI LUTHER-MONOGRAFIA ON SISÄÄNAJO REFORMAATTORIN MERKITTÄVÄN TEOKSEN USKONMAAILMAAN JA SEN TULKINTAAN
Artikkeli Kotimaassa 9.2.2023
Artikkeli täällä (kotimaa.fi)
MITEN USKOA, KUN EI VOI USKOA?
Kirja
"Ruokanen perustelee aidosti uuden, luotettavan tulkinnan Lutherin teologisesta pääteoksesta. Hän edistää ratkaisevasti suomalaista Luther-tulkintaa."
Prof. Ian A. McFarland,
Emory University USA
"Ruokasen kirja paljastaa reformaation keskeisen teeman ja sen merkityksen aikamme globaalille kirkolle. Kirja on viisas ja luoetettava opas Lutherin armo-oppiin
ja sen ekumeenisiin mahdollisuuksiin."
Prof. Tom Greggs,
University of Aberdeen Britannia
"Ruokanen onnistuu laatimaan erinomaisen kokonaiskatsauksen Lutherin pääteokseen. Hän on laatinut tasokkaan ja selkeän perustutkimuksen klassisesta aiheesta.
Pyhän hengen teologian avulla voidaan esittää selkeästi armon Jumala-keskeisyys."
Prof. Risto Saarinen
Helsingin yliopisto
"Ruokasen inspiroiva tutkimus selittää oppineesti ja syvällisesti, mitä Luther tarkoittaa Kristuksen ja uskovan yhtymyksellä."
Prof. Robert Kolb
Concordia Seminary USA
"Ruokasen syvällinen analyysi todentaa reformaattorin teologian profeetallisen merkityksen 21. vuosisadalle.
Tutkimus avaa tuoreen näkökulman Lutherin teologian ytimeen. Tämä on uutta luova resurssi kirkoille eri
puolilla maailmaa."
Prof. David F. Ford
University of Cambridge Britannia
Kirjan voi ostaa täältä (Kirjapaja)
SAATANALLINEN VALLANHIMO TAPPAA, MUTTA JUMALALLISEN RAKKAUDEN PYHÄ HENKI LUO ELÄMÄÄ
Saarna Tuomasmessussa 29.5.2022
Saarna täällä (YouTube)
EVANKELIOIMISEN KÄSITE LUTERILAISTEN TUNNUSTUSKIRJOJEN VALOSSA
Kotimaa 9.5.2022
Blogiteksti täällä (kotimaa.fi)
ARVIO LUTHERIN SIDOTTU RATKAISUVALTA
-TEOKSESTA
Kotimaa 3.12.2021
Lataa arvio (pdf)
KANSANKIRKON JÄLKEEN KOITTAA ERILAISTEN MESSUYHTEISÖJEN AIKA
Kotimaa vierasblogi 20.9.2021
Blogiteksti täällä (kotimaa.fi)
AFGANISTANISSA USKO VOITTI MAMMONAN
Saarna Tuomasmessussa 12.9.2021
Lataa saarna (pdf)
Kuuntele saarna äänitteenä (Spotify)
TRINITARIAN GRACE IN MARTIN LUTHER'S THE BONDAGE OF THE WILL
17.5.2021 julkaistu kirjani Trinitarian Grace in Martin Luther's The Bondage of the Will
eli Trinitaarinen armo Martti Lutherin teoksessa Sidottu ratkaisuvalta. Kirjan kustantaja on Oxford University Press.
Please find the book here (Oxford University Press)
Lisää tietoa kirjasta ja kirjan tilaus täältä (Amazon)
Professoreiden mainintoja kirjastani:
”Ruokasen loistava tutkimus avaa uusia perspektiivejä Lutherin teologian ekumeeniseen merkitykseen ja käyttöön. Ruokasen työ on Lutherin vaikeaselkoisen pääteoksen tarkka teologinen analyysi, jollaista ei ole aiemmin ollut tarjolla; se on yksi parhaista kansainvälisistä tutkimuksista tarjolla Lutherin teologiasta.”
Prof. Tom Greggs, University of Aberdeen
”Tämä tutkimus auttaa ymmärtämään uudessa valossa ja syvällisellä tavalla Reformaation ajan kuuluisinta keskustelua: väittelyä Lutherin ja Erasmuksen välillä. Ruokanen osoittaa johtavan reformaattorin ja tunnetun humanistin kristinuskonkäsityksen paradigmaattisen erovaisuuden tavalla, jota ei ole nähty aiemmassa tutkimuksessa. Ruokasen työ pyrkii myös liennyttämään Lutherin ja Erasmuksen välistä konfliktia osoittamalla selviä väärinymmärryksiä ja kahden väittelijän ajattelun piiloon jääviä samankaltaisuuksia. Näillä tuloksilla on huomattava ekumeeninen relevanssi.”
Oxford University Pressin anonyymi vertaisarvioitsija
”Ruokasen tutkimus on poikkeuksellisen merkittävä. Ruokanen osoittaa Lutherin armo-opin trinitaarisen rakenteen ja siihen kuuluvan vahvan pneumatologian, jotka aiempi tutkimus on laiminlyönyt. Ruokasen tutkimus onnistuu niin ikään yhdistämään Lutherin vanhurskauttamisopin juridis-forenssisen ja partisipatorisen dimension, joita tähänastinen tutkimus on paljolti pitänyt vastakohtina. Ruokanen luo aidosti uuden, luovan näkökulman Lutherin käsitykseen syntisen vanhurskauttamisesta. Kysymyksessä on huomattava kontribuutio kansainväliseen Luther-tutkimukseen, samalla tämä uraauurtava työ tarjoaa ratkaisevan tärkeän edelleen kehittelyn ja modifikaation ns. suomalaiseen Luther-tulkintaan.”
Prof. Ian A. McFarland, University of Cambridge
SUURET USKONNOT EIVÄT TUNNE SUKUPUOLINEUTRAALIN AVIOLIITON IDEAA
Vastine John Vikströmin avioliittoartikkeliin
Lataa vastine (docx)
Vastinetta koskeva artikkeli (seurakuntalainen.fi)
Vastinetta koskeva artikkeli (kotimaa.fi)
KASVAVIEN KIRKKOJEN SALAISUUS
Puhe Oulun hiippakunnan lähetysjuhlassa 5.9.2020
Lataa puhe (pdf)
Puhetta koskeva artikkeli (seurakuntalainen.fi)
KIRKON UUDISTUMINEN ALKAA, KUN JUMALA MURTAA SALATUN HENGELLISEN ITSERAKKAUTEMME
Saarna Tuomasmessussa 1.3.2020
Katso saarna Tuomasmessussa (YouTube)
Kuuntele saarna äänitteenä
Lataa saarna (pdf)
Saarnaa koskeva artikkeli (seurakuntalainen.fi)
KOTIMAA HAASTATTELUT, maaliskuu 2019:
Kirkkoonkin on hiipinyt totuuden jälkeinen aika (pdf)
Eläkkeelle Suomessa jäänyt Miikka Ruokanen jatkaa työtä teologian professorina Kiinassa (Kotimaa24)
REFORMAATIO 600 VUOTTA: Mikä uskonpuhdistuksessa on sellaista, että sitä kannattaa vielä sadankin vuoden päästä juhlia?
Saarna Helsingin Tuomasmessussa 26.11.2017
Kuuntele saarna äänitteenä
Lataa saarna (pdf)
JUMALAN SANAN VOIMA: Mitä Martti Lutherin teologinen raamatuntulkinta voisi tarjota meille tänään?
Lataa esitys (pdf)
Kolme Miikka Ruokasen Reformaation juhlavuoteen 2017 liittyvää Yle Radio1 -iltahartautta, joissa käsitellään Martti Lutherin kolmea tärkeää teosta:
1. Iso katekismus (18.5.2017)
2. Sidottu ratkaisuvalta (1.6.2017)
3. Galatalaiskirjeen luennot (8.6.2017)
